Mitkä renkaat talvella traileriin?

Sääntö on melko yksinkertainen. Lukuunottamatta jarruttomia trailereita, joissa ei tarvita talvirenkaita ollenkaan, on trailerissa oltava vastaavanlaiset renkaat kuin vetoautossakin.

Esimerkkinä jos autossa on nastarenkaat, niin trailerissakin on oltava nastat. Jos taas autossa on kitkat, edellyttää laki traileriinkin kitkoja.

Olen yllättävän monen kuitenkin huomannut ajattelevan, että niin harvoin poliisi trailereita ratsaa, että voin hyvin vetää traileriani talven harvat vedot kesärenkailla. Ymmärrän halun säästää rahaa, aikaa ja vaivaa, mutta asiassa pitäisi kuitenkin pystyä ajattelemaan omaa nenäänsä pidemmälle.

Mitä tapahtuu jos autossa on talvirenkaat ja trailerissa kesärenkaat? Vetotilanteessa, niin luiskassa kuin maantielläkin traileri tulee ihan yhtä nätisti perässä vaikka ehkä liukkaassa mutkassa saattaa heilahtaakin. Todelliset ongelmat syntyvät jarrutuksessa. Kesärenkaallisen trailerin pyörät menevät ensiksi lukkoon jolloin traileri alkaa liukua ja perä lähtee heittämään jommalle kummalle sivulle. Parhaimmillaan tilanne johtaa vain siihen, että traileri löytyy ojasta, mutta pahimmillaan traileri heilahtaa vastaantulevien kaistalle ja törmää tulevaan liikenteeseen.

Toivottavasti kukaan ei siis säästä omansa tai muiden ihmishenkien kustannuksella.

Traileriveneiden painonpudotus

Viimeaikoina sekä veneen ja trailerin ostaneena, sekä vetoauton vaihtoa suunnitelleena olen kiinnittänyt poikkeuksellisen paljon huomiota veneiden, moottorien, trailereiden painoihin, kantavuuteen jne.

On ollut hämmästyttävää huomata miten suurpiirteisesti asiaa käsitellään eri yhteyksissä.

Veneiden teknisissä tiedoissa painot ilmoitetaan lähes aina alakanttiin. Esimerkiksi tuhannen kilon painoisessa veneessä ero voi olla helpostikon yli sata kiloa esiteessä kerrotun ja todellisen painon välillä. Sen lisäksi kun mukaan otetaan vielä veneen vakiovarusteet kuten akku, plotteri/kaiku, patjat yms paino nousee entisestään puhumattakaan polttoaineesta ja vetouistelijoilla targakaarista, takiloista, vapatelineistä jne.

Moottoreiden tiedot pitävät melko hyvin paikkansa, mutta huomioitava on että ilmoitettu paino ei välttämättä koske erikoispitkällä rikillä varustettua konetta, sekä ilmoitettu paino ei yleensä sisällä potkuria.

Sen sijaan luulisi trailereiden painon pitävän edes paikkansa, mutta ei. Kärryn painokin voi heitella kymmenillä kiloilla ilmoitetusta. Lisävarusteet kuten kävelysillat, vararenkaat yms lisäävät painoa entisetään.


So What! Mitä siitä sitten kenen napaa se kaivaa jos veneet ovat vähän ilmoitettua painavampia. Onpahan vähän enemmän ainevahvuuksia?

Kun veneelle valitaan traileria yritetään varmaan yleensä päästä mahdollisimman edullisella mallilla eli kantavuus valitaan juuri sopivaksi, eikä mielellään jätetä varaa koska mitä kantavampi traileri, sitä enemmän hintaa. Jos painot on kuitenkin ilmoitettu niin pahasti pieleen kuin ovat, tulee yhdistelmästä helposti laiton tahattomastikin.

Esimerkkinä oma yhdistelmäni. Myyjäliike suositteli Silver + Mercury yhdistelmään (900 kg +231 kg=1131 kg) 1500 kg: n traileria, jonka omamassa on 300 kg. Eli jo esitteiden mukaan yhdistelmän kokonaismassa on 1431 kg. Tällöin siis jo 5%/69 kg heitto esitteen tietoihin saisi yhdistelmän näyttämään laittomalta poliisin vaa-alla. Sen lisäksi veneessä olisi hyvä olla myös akku, polttoainetta + muita varusteita kun sillä jonnekin aikoo.

Eli jos siis olisin ottanut myyjäliikkeen suositteleman trailerin olisi yhdistelmä ollut laiton heti liikkeen porteista ulosajettuani . Lisäksi laittomuus olisi ollut kaksinkertainen, koska myös autoni maksimi jarrullinen vetopaino on 1500 kg. Päin vastoin kuin jotkut luulevat, Poliisia ei kiinnosta, mitä yhdistelmä esitteessä painaa, vaan ainoastaan mitattu akselipaino.

Onneksi Poliisi ei kuitenkaan kovin usein mittalaitteiden kanssa ole liikkeellä, mutta arvelisin, että jos poliisi ratsaisi vetouistelutapahtumaan meneviä yhdistelmiä, ainakin 40 % olisi laittomia jollain tavalla.

Syntipukkejahan ei pidä tehdä pelkästään vene- ja trailerimyyjistä ja -valmistajista, vaan kyllä monet traileriveneilijät ottavat tietoisen riskin kuljettaessaan laittomaksi hyvin tietämäänsä yhdistelmää. Pahimmillaan ylipainoiset yhdistelmät voivat johtaa kalustorikkoihin ja jopa onnettomuuksiin.

Toivottavasti asiaan ruvetaan kiinnittämään tulevaisuudessa enemmän huomiota.

Minkäkokoinen moottori (kala)veneeseen?

Eräs keskustelujen ikuisuusaihe on, että pitäisiko veneen moottori valita suositusskaalan ylä, ala, vai keskivaiheilta vai onko peräti reilu ylikoneistaminen tarkoituksenmukaista.



Absoluuttista totuuttahan tähänkään ei löydy. Jos kuitenkin ensin pohtisin tuota ylikoneistamista (suurempi (perä)moottori kuin valmistaja suosittelee).





Venevalmistajat tuomitsevat ylikoneistamisen poikkeuksetta. Eli uuden veneen kohdalla kannattaa siis ylisuuri teho unohtaa, koska veneen runkotakuu raukeaa samoin tein. Huomattavaa on, että runkotakuu on yleensä pidempi kun varsinainen takuu. Ja arvelen, että jos sinulla on ylisuuri kone veneessä, niin valittaessasi vaikka tuulilasin irtoamisesta kiinnikkeistään, valmistaja kyllä kertoo sen johtuneeen ylisuuren koneen runkoon kohdistamista rasituksista.



Laitettaessa vanhaan veneeseen ylisuurta konetta pitää muistaa, että vakuutuslaitokset eivät välttämättä vakuuta, tai eivät ainakaan maksa korvauksia venevahingioissa joissa syyllisenä on ollut kohtuuttoman suuri kone. Kohtuullisen ja kohtuuttoman raja yleensä kulkee tuossa 15-20% ylityksen kohdalla.



Jos sitten kuitenkin päätät ylikoneistaa moottorin, niin rungon hajoamisen lisäksi mahdollisia vaaratekijöitä voi tulla mm. erilaisten läpivientien joutumisesta liian lähelle vedenpintaa ja nopeasti pysähtyessä peräaalto voi tulla kurkkaamaan veneen sisäpuolelle. Tietysti veneen hallittavuus voi olennaisesti huonontua nopeuksissa joihin vene ai ole tarkoitettu. On kuitenkin myös veneitä joihin isomman koneen voi laittaa melko huoletta. Itse olen huomannut ainakin Vatoreiden liikkuvan isoilla koneilla.



Käytettäessä suositusten yläpäässä olevaa konetta putoaa nämä takuu ja vakuutusargumentit jäävät pois. Ison koneen etuina ovat nopeampi liukuunlähtö, kuormansieto ja korkeampi huippunopeus. Huonoina puolina voi pitää tietysti hintaa ja painon noustessa veneen peräosassa myös korkeampaa liukukynnystä. Taloudellisuus kysymys ei ole ihan yksioikoinen, koska isompi kone saattaa mahdollistaa ns pintakaasulla ajelun, eli matka-ajossa moottori pääsee toimimaan taloudellisemmalla kierrosluvullaan verrattuna pieneen koneeseen koka voi joutua tekemään töitä epätaloudellisemmalla alueella.



Yleisesti ottaen valmistajien mitoittamat konetehot pitäisi kyllä olla niin, että pienempi kone kuluttaa pienemmin menovettä ja niin yleensä onkin. Käytettäessä venettä jatkuvasti kuitenkin sallitun kuormankeston ylärajoilla kannattaa moottori mitottaa sallitun tehoalueen yläpäähän.

Välttäisimyös laittamasta veneeseen tehoalueen alapäästä olevaa konettakin. Yleensä jossakin vaiheessa tehon puute rupeaa harmittamaan ja mieli rupeaa tekemään koneen vaihtoa (kokemuksesta voin sanoa). Koneen vaihto se sitten kalliiksi tuleekin.

Minun suositukseni koneeksi on minimissään veneen tehosuositusalueen puolivälistä tai siitä ylöspäin oleva moottori.

Pohjan (myrkky)maalaus

Pitäisikö veneen pojha maalata ja jos pitää, niin millä ja miten.

Trailerilla pääasiallisesti säilytettävää venettä ei tarvitse/kannata maalata ollenkaan. vahaus riittää.

Järvellä käytettävälle veneelle pelkkä primeri riittää. Primeri on tarkoitettu lähinnä lasikuituruton ehkäisemiseen, koska gelcoat pinta ei ole täysin vesitiivis. Eliönesto-ominaisuuksia ei järvessä tarvita.

Meressä laiturissa säilytettävä vene vaatii myös eliönestomaalin, paitsi jos on aikaa/halua/mahdollisuus pestä veneen pohja muutaman kerran kesässä. Erityisen tärkeää pesu on lämpimän veden aikana heinä elokuussa.

Alla ohje jonka kopioin jostakin keskustelusta netissä:

Pohjan myrkkymaalaus
Jos haluat unohtaa vedenalaisen osan n 10 vuotta eteenpäin teet seuraavasti. Kaavit / raavit kaiken vanhan maalin hellästi lasikuitua vahingoittamatta pois. Sitten hiot pohjan koko alueelta mataksi hienolla vesihiomapaperilla. Tässä jos fuskaat on turha tehdä muutakaan. Maalauksesta 80% on pohjan valmistamista maalille ja 20 % itse maalin levitystä jos lasketaan työtunteja.

Parasta olisi tehdä pohjan hionta jo syksyllä, jolloin runkoon päässyt kosteus pääsisi kuivumaan. Maalin raja kannattaa teipata pari senttiä aiemman vesilinjan yläpuolelle, varsinkin jos runko on samaa väriä kuin maali. Kun tämä on tehty odotat sopivia ilmoja pari päivää. Lämpö yli 15, alle 20 astetta. Ei suoraa aurinkoa ja tyyntäkin saisi olla. Odota että rungosta on kevätkaste kuivunut pois.

Pese koko maalattava alue tinnerillä talouspaperia käyttäen. Sitten valmiiksi ostettu esim Inerta 5 primer esiin. Kyseessä on jatkuvan upotuksen kestävä kaksikomponenttinen teollisuusmaali. Sekoittelet purkin ohjeen mukaan. Suljet purkit kunnolla ja käsittelet vain noin litraa kerrallaan. Maali kuivuu nopeasti. Kertakäyttömukilla voi mitata komponentit toisiinsa mutta nopeasti. Muki sulaa parissa minuutissa.

Maalaat pohjan ja panet aloitusajan mieleen. Jos hyvin käy voit aloittaa uuden kierroksen veneen ympäri ilman odottelua, eli aloituskohta on sopivasti kuivunut kun olet veneen ympäri kiertäny. Jos kymmenen maissa aloittaa on kaksi kerrosta saatu aikaan iltapäivällä. Levität siveltimellä ja vedät vaahtomuovisienen terävällä reunalla sivelmimen jäljet pois. Tee kerralla tasainen levitys. Huomaat kyllä että maali kuivuu todella nopeasti ja korjailu myöhemmin aiheuttaa vain vahinkoa. Illalla saunot ja juot kaljan.

Seuraavana aamuna kymmeneltä taas maalataan. Iltapäivällä on neljäs kerros valmis. Se riittää jos et ole turhan tarkka, mutta viisikin voi vetää. Ja sitten tärkein. Ennalta valitsemasi myrkkymaali pitää vetää viimeiseen kerroksen päälle ennen sen kuivumista. Inerta ei oikeiastaan ole maali vaan nestemäistä muovia. Kuivuttuaan siihen ei myrkky kunnolla tartu. Kun eka kerros on maalattu kostean inertan päälle, seuraavat tarttuvat kyllä. Taas saunaan ja pullo kaljaa. Lihakset nimittäin kertovat tehneensä muutakin kuin toimistohommia.

Seuraavat 10 vuotta riittää kun maalaa laimean myrkyn 50% tinneriä ja 50% maalia pohjaan (itse olen myös harrastanut pelkkää asetonilla pyyhintää ja paikkamaalausta menestyksellä) . Jos maali lohkeilee ensimmäisen kesän jälkeen, voit katsoa peiliin. Pohjatyöt olivat riittämättömät.

Uppoavista veneistä

Yhä enenevässä määrin laituriparlamenteissa ja varsinkin netissä törmää kertomuksiin ja kuviinkin laituriin uponneista veneistä. Tuollaiset jutut ovat aina surullista ja puistattavaa katsottavaa veneenomistajalle. Ajatuksissa pyörii, että eihän se voi tapahtua minulle eihän. Varsinkin kun vastuukysymykset ovat lähes aina epäselviä, eli maksajaksi harvemmin kukaan ilmottautuu heti kukaan..

Lähes aina syy vieritetään nykyveneiden huonon laadun niskoille ja syyttävä sormi osoittaa milloin Ähtäriin ja milloin Venäjälle. Valitettavasti uppoamissyistä ei mitään tilastoa missään julkaista. Erittäin yleistä tuntuu kuitenkin olevan erilaiset sadevesityhjennykseen syystä taikka toisesta liittyvät toimimattomuudet.

Onko siis veneiden laatu huonontunut romahdusmaisesti viime vuosina huolimatta direktiiveistä ja standardeista, vai voiko ilmiön takana olla jotakin muutakin? Itse en usko laadun romahtamiseen, vaan muihin asioihin.




Ensinnäkin. Nykyinen infomaatiotekniikka ja nimenomaan netti ovat mahdollistaneet "pahan kellon" kuulumisen nopeammin ja pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin. Tyypillistä on, että kerrotaan netistä luettuja tapauksia kaverille tai veljenvaimonenolle tapahtuneina. Näin sama asia tulee kerrattua moneen kertaan.

Toinen asia on tietysti, että veneet ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Kun on enemmän veneitä on enemmän tapauksia noin niin kuin pääsääntöisesti. Tämä sama on myös havaittu esim meripelastustehtävissä joiden määrä oon tasaisesti lisääntynyt. Uusien ihmisten astuessa veneilyn pariin, on joukkoon tullut myös väkeä, jotka eivät osaa tai heitä ei kiinnosta kuin tankkaaminen ja ajaminen, eikä tuo tankkaamisen muistaminenkaan ole aina taattua, minkä huomaa noista samaisista meripelastajien tilastoista.

Uusissa hiukankin soutuvenettä isommissa veneissä on tosiaan sadevesityhjentyvyys nykyään lähes poikkeuksetta. Sadevesityhjentyvyys tuo ehkä vääränlaista huolettomuutta veneeen säilytykseen. Veneitä jätetään niiden ansiosta viikoiksi huoletta kellumaan unohtaen, että vähäisetkin muualta huuhtoutuneet roskat, lattialla lojuvat köydet tai veneeseen lentäneet puunlehdet tukkivat poistoreiät, tehden veneestä pikkuhiljaa sadevedestä täyttyvän ja loppujen lopuksi, kun sadevettä on kertynyt tarpeeksi, virtaus tyhjennysaukoissa muuttuu päinvastaiseksi ja poistoreistä tulviva vesi viimeistelee veneen uppoamisen.

Edellisessä kappaleessa kuvailtua tilannetta vielä edesauttaa jos perässä on ylisuuri perämoottori, sen polttoainesäiliö, varasäiliö, ankkuri, akku/akut mahdollinen uistelumoottori jne. On huomioitava, että ylisuuri moottori ei tarkoita aina ylitehokasta moottoria, vaan monia vanhempia veneitä suunnitellessa ei ole otettu huomioon nelitahtimoottoreiden lisääntyneitä painoja.

Nykyveneet rakennetaan juuri tuon itsetyhjentyvyyden takia kaksikuorisiksi, eli on varsinainen (ulko)runko ja sitten sisäkuori ja väliin jää tyhää tilaa, joka varsinkin alumiiniveneissä on melko suuri. Tuo kyseinen tila tuo veneen toteutukseen joitakin haasteita, jotka pitää ratkaista.

Ensinnäkin tuohon tyhjään tilaan voi kertyä vettä, joka ei näy (ellei sen olemassaoloa tai pikemminkin olemattomuutta tarkista erikseen tarkistusluukusta) ennen kuin on liian myöhäistä, eli vesi on jo niin korkealla, että sadevesityhjennys alkaa toimia veneen täyttönä.

Tuo veden poisto tuolta kuorien välistä on useimmiten järjestetty sähköisellä pilssipumpulla, joka ei läheskään aina ole automaattinen, joka vedenpinnan noustua tyhjentäisi veden automaattisesti pois. Ja vaikka pumppu olisikin automaattinen, monissa veneissä pumpusta katkeaa sähkö, kun veneestä otetaan virrat pois. Mitä se automatiikka sitten auttaa, kun sille ei anneta mahdollisuutta toimia. Lisäksi pumpun toiminta pitäisi tarkistaa silloin tällöin.

Sadevesityhjennystä varten pitää vedelle myös järjestää tie sisäkuoresta ulkokuoreen. Usein tuo tie on kumiletkunpätkä. joka on kiinnitetty klemmarein (toivottavasti kaksi klemmaria/pää) kummaassakin kuoressa oleveen natsaan. Näiden klemmarien kireyden tarkistus pitäisi olla vähintään joka keväinen rutiinitoimenpide pesun vahauksen ym kevätaskareen yhteydessä.

Tämä juttu siis armahtaa venevalmistajia vastuusta siinä mielessä, että minusta veneiden laatu ei ole oleellisilta osin huonontunut, vaan ihmisten asenne veneilyyn on muuttunut eikä veneistä välitetä, eikä niitä huolleta kuten ennen. Saatetaan kyllä tilata mies moottoria huoltamaan jos muistetaan, mutta siinä se. Toisaalta kyllä vikaa on niin sysissä kuin sepässäkin siinä mielessä, että erityisesti alumiiniveneitä on vuosikaudet markkinoitu huolettomina, huoltoa kaipaamattomina vaihtoehtoina ja sen kyllä huomaa.

Vaikka olenkin ollut veneilyajokortin vastustaja, niin minusta olisi kyllä hyvä olla jokin pakollinen tutkinto jossa keskityttäisiin nimenomaan hyvään merimiestapaan mukaanlukien veneen huolto.
Tässä pieni muistilista:

- Pidä veneen lattia (ja koko vene) puhtaana ylimääräisestä tavarasta ja roskista jotka voivat tukkia veneen tyhjennysreiät.
- Huolehdi, että vene on kuormattu siten, että sadevesityhjennys toimii suunnitellulla tavalla.
- Tarkista, että sadevesityhjennyksen aukot ovat puhtaat (esim rautalangalla) ja että letkuklemmarit ovat tiukasti kiinni.
- Tarkista automaattisen pilssipumpun toiminta (jos sellainen on) ja varmista, että se toimii myös silloin kun virrat on kytketty pois.
- Tarkista joka kerta, kun venettä käytät, onko välipohjaan kertynyt vettä. Jos vettä on kertynyt merkittäviä määriä, ota selvää mistä vesi tulee.
- Tarkista myös muut mahdolliset läpiviennit esim kalasumpulle.
- Käy tarkistamassa veneesi tilanne säännöllisesti.
- Säilytä venettä sellaisessa paikassa jossa allokko ei myrskyssäkään kohoa niin korkeaksi, että se olisi vaarallinen veneelle.