lauantai 29. elokuuta 2009

Silver Eagle 650 WA + Verado 150

Otsikon veneen omistan ja tässä siitä vähän kokemuksia. Vene on ostettu heinäkuussa 2008 Turun Astrum-veneestä uutena.


Miksi minulla ko vene sitten on.

Veneen koko määräytyi lähinnä sen takia, että se alkaa olla suurimpia veneitä, joita vielä suht helposti trailerille nostetaan. Tosin kyllä tähänkin tarvitsee olla jo vähän jämerämpi vetoauto >/= 1800 kg, jotta tuo luiskalta nousee. Tuo myös alkaa olla niitä suurimpia, joita yksin pystyy helposti rantaan tuomaan.





WA malli taas on ollut aika lailla itsestäänselvyys kun siinä lapset pystyy suht turvallisesti liikkumaan, eikä keulaan mennessä tarvitse pujotella mistään luukkujen läpi tms kuten esimerkiksi HT/DC veneissä. Lisäksi veneessä pystyy 3 ihmistä suht mukavasti kalastamaan.



Pieni hytti puoltaa ainakin perheveneilyssä paikkaansa koska sinne saa tavarat ja perheen suojaan säältä ja myös satamassa lukkojen taakse "turvaan". Ja pystyyhän siellä myös tarvittaessa nukkumaankin 1 tai 2 ihmistä, mutta ei se mukavaa ole.

Valinta päättyi sitten Silveriin lähinnä siksi, että se on ainoa alumiininen WA vene. Alumiininen veneen piti olla siksi, koska vaimon mielikuvissa lasikuituveneet hiukan pohjaa kopaistuaan menevät rikki kuin munankuoret :-). Lasikuituveneistä olisin ehkä valinnut Yamarin 62 WA:n. Tosin täytyy sanoa, että joskus kun rantautuessa ollaan vähän kontaktia kiviin otettu, on mukava tunne kun tietää, että alumiini ei ime vettä, eikä rutto raiskaa.



Ajo-ominaisuudet

Eagle on ihan hauska vene ajaa. Runko liukuu kevyesti ja melko taloudellisesti (parhaimmillaan 1,2 mpk/l eli n. 0,84 l /mpk. N. litran kulutuksella pääsee tuonne 27-28 solmun nopeuteen. Huippunopeus on tuolla 38 kn tietämillä ( 1 henkilö + täysi tankki). Eagle myös kulkee aalloissa suhteellisen pehmeästi osittain varmaan jo massansakin (900 + 230 kg + matkustajat, akku + bensat) takia

Alussa kauhun hetkiä aiheutti rungon ominaisuus leikkailla aaltoon. Eli jos ei nosta moottoritrimmillä keulaa nopeasti liukuun lähdön jälkeen ylös, rupeaa keula leikkailemaan aaltoon ja aiheuttaa aika hurjan oloisia kallistuksia. Tuntuu vääntävän veneen väkisin nurin.


Edes moottoritrimmillä keulaa ei saa kovin ylös vaan vene kulkee melko pitkällä vesilinjalla noin niinkuin luonnostaan. Etuna tällaisessa tietenkin on, että vene ei myöskään pelkää lastia perässä, jonne ainakin kuljetettavat ihmiset luonnostaan asettuvat. Raskaimpana lastina minulla on ollut 4 aikuista + 3 lasta ( 2x10v + 1x7v) + retkieväitä + lähes täysi tankki. Otsikon koneella liukuunlähtö on hyvin vaivatonta ja meno vielä iloista, joten voin suositella ko konetta lämpimästi. Varmasti 135 hv kin riittää hyvin normi käyttöön, mutta 175 hv:lle en näe mitään tarvetta.


Toinen kiusallinen ominaisuus veneessä on voimakas kallistuminen tuulta vasten. Tätä varten veneessä on vakiovarusteena trimmilevyt. Itse en kuitenkaan pidä niiden räpläämisestä. Asia voisi olla eri jos niiden säätö tapahtuisi esim kaasukahvasta. Venelehdet testeissään ovat moittineet Eaglen runkoa voimakkaasta kallistumisesta tiukkaan sisäkurviin mentäessä. Tähän asti reilun vuoden ajeluissa ei ole ollut tarpeen tehdä tuollaista mutkaa, että asia olisi tullut esille saati sitten huolestuttanut.

Samaan ominaisuuteen varmaan liittyy veneen melkoinen kiikkeryys. Yksi 100 kg mies sivukannella kallistaa venettä jo niin paljon, että tottumaton rupeaa kipuamaan painoksi vastalaidalle. Asiaa vielä korostaa onneton targakaari, joka haittaa aikuisen ihmisen kulkua sivukannella niin paljon, että jos haluaa päästä kaaren ohi, pitää kaaresta ikään kuin roikkua sivulle joka taas kallistaa venettä enemmän. Puhumattakaan jos on vielä tulossa perään esim 20l bensapytyn kanssa. Silloin on kanisteria roikutettava suoralla kädellä laidan ulkopuolella.

















Mukava juttu on, että ainakin kuljettaja pysyy ajaessa kuivana lähes poikkeukksetta. Takanaistujat luonnollisesti kastuvat useammin, mutta alumiiniveneeksi Silver on mukavan kuiva.


Kuljettajan paikka


Mitä järkeä on laittaa tuulilasi jos siitä ei näe ulos? Eaglen tuulilasi on kyllä urheilullisen näköinen, mutta siinä ei ole pyyhintä. Silloin kun olisi mukava vetäytyä tuulilasin ja kuomun suojaan (sateella ) ei lasista näe läpi tarpeeksi voidakseen navigoida tarkasti vaan pitää yrittää tähyillä ulos jostain hytin sivuilta.
Luontainen ajoasento minulle on ainakin ajaa pienehköä liukuvaa venettä seisten. Silloin jalat ottavat vastaan aallokon aiheuttamat iskut selän sijasta. Sitä allokkoa riittää täällä Espoon edustalla yli omien tarpeiden lähes aina, koska 3 mpk ajettuaan on jo ulkosaaristossa.

Pitkänä miehenä (195 cm) minulla on veneissä usein vaikeutena, että ruori ja kaasu ovat liian alhaalla seisten ajettaessa. Eaglessa ei tätä vaikeutta oikeastaan ole. Sen sijaan kun penkin reunan nostaa ylös (kun haluaa ajaa seisten) painavat penkin mekanismit ilkeästi pohkeisiin. Muutenkin penkin ja ruorin väliin jäävä tila on liian pieni, että siinä saisi niin tukevan seisoma-asennon ja että toista kättä voisi pitää koko ajan kaasulla ja toista ruorilla, vaan kaasukädellä on pidettävä kiinni targasta. Koska jatkuva kaasunkäyttö olisi ehdoton vaatimus kovassa kelissä ajaessa, tulee aallokossa ajamisesta vähän sellaista "turpiin vaan ja onnea" -hommaa, koska aaltoon mennään sillä vauhdilla kuin veneellä sattuu olemaan, kuljettajan pitäessä kiinni targasta. Istumaanhan ei pysty, kun tuulilasista ei näe ulos.

Hytti

Ok, hyttihän ei ollut tätä venettä hankkiessa päällimmäinen ajatus. Kuitenkin kun vertaa Eaglea aavistuksen pienempään Yamarin 62WA: han miettii, että olisikohan siinä voitu Silverillä edes yrittää. Varmaankin valmistustapa (alumiini runko ja lasikuitusisäkuori) asettaa omat rajoituksensa tiloille, mutta silti.

Eaglen hytissä on jonkinlaiset punkat. Punkan ja turkin korkeusero on niin matala, että tulee sellainen fiilis, että lattialla istuisi. Kuvaavin esimerkki Eaglen käsittämättömistä ratkaisuista on esim keskityynyt, joita yleensä käytetään täyttämään punkkien välinen tyhjä tila, niin että vuoteesta muodostuisi yhtenäinen. Silverillä ovat kuitenkin viisaudessaan toteuttaneet tyynyt niin, että ne valahtavat lattian pohjalle jolloin keskelle jää kuoppa ja tyynyt ovat käytännössä turhia. Tämän epäkohdan muuttaminen on ensi talven projekti itselläni.















Yamarinin vastaavassa veneessä on punkat saatu korkeammalle lattiasta jolloin istuma-asennosta tulee luontevampi. Lisäksi samaan tilaan on saatu mahdutettua mm. liesi-lämmitin, pesuallas, kemiallinen WC ja paikka kylmälaukulle. Että siinä vähän mallia suunnittelusta Ähtäriin...





















Muita pieniä yksityiskohtia

Knaapit veneessä ovat kiitettävän isot ja niitä on riittävästi ja ne ovat kutakuinkin oikeilla paikoillaankin. Kaidevarustus on myös hyvä. Lokeroita on runsaasti ja esim moottorikaivon sivulla olevaan lokeroon sopii mm. 30 m köyttä 5m kettinkiä ja 5 kg bruce ankkuri. Silti toisella puolella on tilaa mm. poijuköydelle ja keulassa vielä runsaasti tilaa köysille, lepuuttimille yms. Ankkurirulla keulassa on sen sijaan minulle tarpeeton.

Kummallista on, että lokeroista ei ole minkäänlaista tyhjennystä pois. Eli jos ja kun lokeroihin tulee vettä, lilluvat köydet vedessä keräten limaa ja kaikenlaista kökköä itseensä. Itse porasin lokeroiden pohjaan reiät jotta vesi poistuu niistä alas runkojen väliin josta sitten pilssipumppu veden tarvittaessa poistaa.

Eräs asia joka henkii minusta suoraan veneen laadukkuutta tai laaduttomuutta kuten tässä tapauksessa on, että esim luukkujen saranat, polttoainetankin täyttöhela ja jopa valkoinen ajovalo targakaaressa on kiinnitetty popniiteillä. Tuo valkoinen valo on vielä jopa uudesta asti ollut niin löysällä, että se iloisesti helisee ja kolisee hitaammilla kierroksilla ajellessa.
Kiusallinen pärinä ja kolina kuului myös veneen kaikista luukuista niin mitkään kunnes liimasin niihin ikkunatiivistettä väliin jolloin ne sulkeutuvat tiiviisti ja pärinä loppui. Rämiseviin yksityiskohtiin kuuluu vielä oven yläluukku, joka pamahtelee aallokossa kuuluvasti jos ovi ei ole lukittuna kiinni.

Niitä ruuveja, joita veneen varustuksen kiinnittämisessä on käytetty olen joutunut kiristelemään. Penkistä jopa katkesi yksi ruuvi.

Positiivinen yksityiskohta on ankannokka. Jollei sitä olisi, se pitäisi melkein tehdä. Kun veneellä rantautuu paljon erilaisiin rantoihin ovat nuo muutamat kymmenet lisäsentit erittäin tarpeellisia etenkin, mitä pienempi kulkija on. Ankannokka yhdistettynä vielä erinomaisiin kaiteisiin on loistava juttu. Tosin taas kun ankannokalta etenet veneeseen astut ankkuriboxin luukun päälle, joka valittaa ja paukkuu kuin henkensä hädässä. Siihen pitää varmaan laminoida vahvistus.
Juuri tästä WA-mallista en ole löytänyt koeajoja tms, mutta esimerkiksi venekimpassa on arvosteltu aikanaan Eagle avomallia:
Tosin sen jälkeen ovat muuttuneet niin veneen runko kuin varusteetkin, joten ko juttua kannattaa lukea varauksella. Lisäksi Eaglen DC-malli oli Vene - lehden testissä, jossa se pärjäsi loistavasti.

PäivitysElokuu 2012

4 vuotta ko veneellä on takana (vedessä viidennettä kesää)  ja tässä muutamia huomioita vuosien varrelta:

Kestävyys
Kaikki veneessä on vielä kutakuinkin ehjää ja toimivaa. Kuomun "laseihin" on kyllä tullut joku reikä ja neppareita on jouduttu uusimaan, mutta nepparit vaihtoi VA-varuste takuuna. Yhtään tippaa ei ikinä rungosta vettä vuoda  sisään tai ainakin pilssi on aina rutikuiva kun sinne kurkistaa.

Tuo leikkailutaipumus ei ole enää vaivannut yhtään, kun veneen käsittelystä on tullut rutiinia. Samoin tuon kiikkeryyden kanssakin on oppinut elämään kuten myös tuuleen nojaamisen kanssa joka verrattuna muihin suht korkeisiin veneisiin ei ole pokkeuksellisen suurta loppujen lopuksi.

Myrkkymaalin kanssa meillä oli myyjän kanssa kovat väännöt (toisaalla tässä blogissa). Myrkkymaalia ei millään meinattu saada pysymään pohjassa. Lopuksi vanha maalaus poistettiin ja maalaus tehtiin kokonaan uudestaan. Lisäksi Laitoin lisäsinkit trimmeihin. Nyt on maali pysynyt paikoillaan.

Toinen juttu sitten on, että Alusafe on täysin kelvoton myrkkymaali ja olenkin tänä sesänä kokeillut Internationalin Eco Cruiseria ja se tuntuu toimivan paremmin. Tosin vedetkin ovat olleet viileämmät kuin parina aikaisempana kesänä.

Moottori:
Verado on kyllä aivan mahtava moottori. Sen kiihtyvyys ja vääntö ovat uskomattomia ja polttoaineenkulutus ja melu pieniä. Ainoa murhe sen kanssa on ollut, että huonosta akusta johtuen meillä oli käynnistysvaikeuksia pakkasilla. Sehän ei kuitenkaan ole Moottorin vika. Miinusta ovat Veradon kalliit huollot. Verado-moottorien omistajajilla on muuten verkossa erinomainen keskustelupalsta http://www.veradoclub.com/smf/index.php?PHPSESSID=611h3bmh7ugkq7pv798nqk2m02&#1. Siellä on mm pari valtuutettua Verado-huoltomiestä mukana neuvomassa.

Vaikka uusi Silver + Honda - liitto nähdään yleisesti positiivisena asiana, niin kyllä vene jotain menettää kun Verado jätetään pois.

Muuta pientä

Eräs negatiivinen puoli, mikä on ajan myötä tullut esiin, on että ohjauspulpetissa olevat katkaisimet on kiinnitetty muovilevyihin jotka taas on kiinnitetty ohjauspulpettiin. Nämä muovilevyt ovat vääntyilleet niin, että sadevesi ja roiskevesi pääsevät estoitta valumaan sisälle ja vielä sähkölaitteisiin ellei käytä kuomua. Eivät nuo levyt muutenkaan mitkään vesitiiviit ole, mutta kyllä tuollainen rako on liikaa ( laitan kuvan kun muistan )

Olen myös yrittänyt tehdä veneeseen tomivaa hakuvalosysteemiä. Sen olen oppinut, että ainakaan Targaan sitä ei voi kiinnittää, koska valo heijastuu niin voimakkaasti kansiraenteista takaisin, ettei valosta ole mitään hyötyä. Paras ratkaisu olisi varmaan valo keulakaiteessa, mutta silloin edessä pitäisi olla pistorasia, jonka vieminen taas keulaan on vaikeaa, koska kuorien välissä ei pysty oikein johtoa kuljettamaan. Toimivin ratkaisu tähän mennessä on ollut käsivalaisin.



 












































































































Ei kommentteja: