Pitäisikö veneen pojha maalata ja jos pitää, niin millä ja miten.
Trailerilla pääasiallisesti säilytettävää venettä ei tarvitse/kannata maalata ollenkaan. vahaus riittää.
Järvellä käytettävälle veneelle pelkkä primeri riittää. Primeri on tarkoitettu lähinnä lasikuituruton ehkäisemiseen, koska gelcoat pinta ei ole täysin vesitiivis. Eliönesto-ominaisuuksia ei järvessä tarvita.
Meressä laiturissa säilytettävä vene vaatii myös eliönestomaalin, paitsi jos on aikaa/halua/mahdollisuus pestä veneen pohja muutaman kerran kesässä. Erityisen tärkeää pesu on lämpimän veden aikana heinä elokuussa.
Alla ohje jonka kopioin jostakin keskustelusta netissä:
Pohjan myrkkymaalaus
Jos haluat unohtaa vedenalaisen osan n 10 vuotta eteenpäin teet seuraavasti. Kaavit / raavit kaiken vanhan maalin hellästi lasikuitua vahingoittamatta pois. Sitten hiot pohjan koko alueelta mataksi hienolla vesihiomapaperilla. Tässä jos fuskaat on turha tehdä muutakaan. Maalauksesta 80% on pohjan valmistamista maalille ja 20 % itse maalin levitystä jos lasketaan työtunteja.
Parasta olisi tehdä pohjan hionta jo syksyllä, jolloin runkoon päässyt kosteus pääsisi kuivumaan. Maalin raja kannattaa teipata pari senttiä aiemman vesilinjan yläpuolelle, varsinkin jos runko on samaa väriä kuin maali. Kun tämä on tehty odotat sopivia ilmoja pari päivää. Lämpö yli 15, alle 20 astetta. Ei suoraa aurinkoa ja tyyntäkin saisi olla. Odota että rungosta on kevätkaste kuivunut pois.
Pese koko maalattava alue tinnerillä talouspaperia käyttäen. Sitten valmiiksi ostettu esim Inerta 5 primer esiin. Kyseessä on jatkuvan upotuksen kestävä kaksikomponenttinen teollisuusmaali. Sekoittelet purkin ohjeen mukaan. Suljet purkit kunnolla ja käsittelet vain noin litraa kerrallaan. Maali kuivuu nopeasti. Kertakäyttömukilla voi mitata komponentit toisiinsa mutta nopeasti. Muki sulaa parissa minuutissa.
Maalaat pohjan ja panet aloitusajan mieleen. Jos hyvin käy voit aloittaa uuden kierroksen veneen ympäri ilman odottelua, eli aloituskohta on sopivasti kuivunut kun olet veneen ympäri kiertäny. Jos kymmenen maissa aloittaa on kaksi kerrosta saatu aikaan iltapäivällä. Levität siveltimellä ja vedät vaahtomuovisienen terävällä reunalla sivelmimen jäljet pois. Tee kerralla tasainen levitys. Huomaat kyllä että maali kuivuu todella nopeasti ja korjailu myöhemmin aiheuttaa vain vahinkoa. Illalla saunot ja juot kaljan.
Seuraavana aamuna kymmeneltä taas maalataan. Iltapäivällä on neljäs kerros valmis. Se riittää jos et ole turhan tarkka, mutta viisikin voi vetää. Ja sitten tärkein. Ennalta valitsemasi myrkkymaali pitää vetää viimeiseen kerroksen päälle ennen sen kuivumista. Inerta ei oikeiastaan ole maali vaan nestemäistä muovia. Kuivuttuaan siihen ei myrkky kunnolla tartu. Kun eka kerros on maalattu kostean inertan päälle, seuraavat tarttuvat kyllä. Taas saunaan ja pullo kaljaa. Lihakset nimittäin kertovat tehneensä muutakin kuin toimistohommia.
Seuraavat 10 vuotta riittää kun maalaa laimean myrkyn 50% tinneriä ja 50% maalia pohjaan (itse olen myös harrastanut pelkkää asetonilla pyyhintää ja paikkamaalausta menestyksellä) . Jos maali lohkeilee ensimmäisen kesän jälkeen, voit katsoa peiliin. Pohjatyöt olivat riittämättömät.
keskiviikko 20. elokuuta 2008
torstai 14. elokuuta 2008
Uppoavista veneistä
Yhä enenevässä määrin laituriparlamenteissa ja varsinkin netissä törmää kertomuksiin ja kuviinkin laituriin uponneista veneistä. Tuollaiset jutut ovat aina surullista ja puistattavaa katsottavaa veneenomistajalle. Ajatuksissa pyörii, että eihän se voi tapahtua minulle eihän. Varsinkin kun vastuukysymykset ovat lähes aina epäselviä, eli maksajaksi harvemmin kukaan ilmottautuu heti kukaan..
Lähes aina syy vieritetään nykyveneiden huonon laadun niskoille ja syyttävä sormi osoittaa milloin Ähtäriin ja milloin Venäjälle. Valitettavasti uppoamissyistä ei mitään tilastoa missään julkaista. Erittäin yleistä tuntuu kuitenkin olevan erilaiset sadevesityhjennykseen syystä taikka toisesta liittyvät toimimattomuudet.
Onko siis veneiden laatu huonontunut romahdusmaisesti viime vuosina huolimatta direktiiveistä ja standardeista, vai voiko ilmiön takana olla jotakin muutakin? Itse en usko laadun romahtamiseen, vaan muihin asioihin.
Ensinnäkin. Nykyinen infomaatiotekniikka ja nimenomaan netti ovat mahdollistaneet "pahan kellon" kuulumisen nopeammin ja pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin. Tyypillistä on, että kerrotaan netistä luettuja tapauksia kaverille tai veljenvaimonenolle tapahtuneina. Näin sama asia tulee kerrattua moneen kertaan.
Toinen asia on tietysti, että veneet ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Kun on enemmän veneitä on enemmän tapauksia noin niin kuin pääsääntöisesti. Tämä sama on myös havaittu esim meripelastustehtävissä joiden määrä oon tasaisesti lisääntynyt. Uusien ihmisten astuessa veneilyn pariin, on joukkoon tullut myös väkeä, jotka eivät osaa tai heitä ei kiinnosta kuin tankkaaminen ja ajaminen, eikä tuo tankkaamisen muistaminenkaan ole aina taattua, minkä huomaa noista samaisista meripelastajien tilastoista.
Uusissa hiukankin soutuvenettä isommissa veneissä on tosiaan sadevesityhjentyvyys nykyään lähes poikkeuksetta. Sadevesityhjentyvyys tuo ehkä vääränlaista huolettomuutta veneeen säilytykseen. Veneitä jätetään niiden ansiosta viikoiksi huoletta kellumaan unohtaen, että vähäisetkin muualta huuhtoutuneet roskat, lattialla lojuvat köydet tai veneeseen lentäneet puunlehdet tukkivat poistoreiät, tehden veneestä pikkuhiljaa sadevedestä täyttyvän ja loppujen lopuksi, kun sadevettä on kertynyt tarpeeksi, virtaus tyhjennysaukoissa muuttuu päinvastaiseksi ja poistoreistä tulviva vesi viimeistelee veneen uppoamisen.
Edellisessä kappaleessa kuvailtua tilannetta vielä edesauttaa jos perässä on ylisuuri perämoottori, sen polttoainesäiliö, varasäiliö, ankkuri, akku/akut mahdollinen uistelumoottori jne. On huomioitava, että ylisuuri moottori ei tarkoita aina ylitehokasta moottoria, vaan monia vanhempia veneitä suunnitellessa ei ole otettu huomioon nelitahtimoottoreiden lisääntyneitä painoja.
Nykyveneet rakennetaan juuri tuon itsetyhjentyvyyden takia kaksikuorisiksi, eli on varsinainen (ulko)runko ja sitten sisäkuori ja väliin jää tyhää tilaa, joka varsinkin alumiiniveneissä on melko suuri. Tuo kyseinen tila tuo veneen toteutukseen joitakin haasteita, jotka pitää ratkaista.
Ensinnäkin tuohon tyhjään tilaan voi kertyä vettä, joka ei näy (ellei sen olemassaoloa tai pikemminkin olemattomuutta tarkista erikseen tarkistusluukusta) ennen kuin on liian myöhäistä, eli vesi on jo niin korkealla, että sadevesityhjennys alkaa toimia veneen täyttönä.
Tuo veden poisto tuolta kuorien välistä on useimmiten järjestetty sähköisellä pilssipumpulla, joka ei läheskään aina ole automaattinen, joka vedenpinnan noustua tyhjentäisi veden automaattisesti pois. Ja vaikka pumppu olisikin automaattinen, monissa veneissä pumpusta katkeaa sähkö, kun veneestä otetaan virrat pois. Mitä se automatiikka sitten auttaa, kun sille ei anneta mahdollisuutta toimia. Lisäksi pumpun toiminta pitäisi tarkistaa silloin tällöin.
Sadevesityhjennystä varten pitää vedelle myös järjestää tie sisäkuoresta ulkokuoreen. Usein tuo tie on kumiletkunpätkä. joka on kiinnitetty klemmarein (toivottavasti kaksi klemmaria/pää) kummaassakin kuoressa oleveen natsaan. Näiden klemmarien kireyden tarkistus pitäisi olla vähintään joka keväinen rutiinitoimenpide pesun vahauksen ym kevätaskareen yhteydessä.
Tämä juttu siis armahtaa venevalmistajia vastuusta siinä mielessä, että minusta veneiden laatu ei ole oleellisilta osin huonontunut, vaan ihmisten asenne veneilyyn on muuttunut eikä veneistä välitetä, eikä niitä huolleta kuten ennen. Saatetaan kyllä tilata mies moottoria huoltamaan jos muistetaan, mutta siinä se. Toisaalta kyllä vikaa on niin sysissä kuin sepässäkin siinä mielessä, että erityisesti alumiiniveneitä on vuosikaudet markkinoitu huolettomina, huoltoa kaipaamattomina vaihtoehtoina ja sen kyllä huomaa.
Vaikka olenkin ollut veneilyajokortin vastustaja, niin minusta olisi kyllä hyvä olla jokin pakollinen tutkinto jossa keskityttäisiin nimenomaan hyvään merimiestapaan mukaanlukien veneen huolto.
Tässä pieni muistilista:
- Pidä veneen lattia (ja koko vene) puhtaana ylimääräisestä tavarasta ja roskista jotka voivat tukkia veneen tyhjennysreiät.
- Huolehdi, että vene on kuormattu siten, että sadevesityhjennys toimii suunnitellulla tavalla.
- Tarkista, että sadevesityhjennyksen aukot ovat puhtaat (esim rautalangalla) ja että letkuklemmarit ovat tiukasti kiinni.
- Tarkista automaattisen pilssipumpun toiminta (jos sellainen on) ja varmista, että se toimii myös silloin kun virrat on kytketty pois.
- Tarkista joka kerta, kun venettä käytät, onko välipohjaan kertynyt vettä. Jos vettä on kertynyt merkittäviä määriä, ota selvää mistä vesi tulee.
- Tarkista myös muut mahdolliset läpiviennit esim kalasumpulle.
- Käy tarkistamassa veneesi tilanne säännöllisesti.
- Säilytä venettä sellaisessa paikassa jossa allokko ei myrskyssäkään kohoa niin korkeaksi, että se olisi vaarallinen veneelle.
Lähes aina syy vieritetään nykyveneiden huonon laadun niskoille ja syyttävä sormi osoittaa milloin Ähtäriin ja milloin Venäjälle. Valitettavasti uppoamissyistä ei mitään tilastoa missään julkaista. Erittäin yleistä tuntuu kuitenkin olevan erilaiset sadevesityhjennykseen syystä taikka toisesta liittyvät toimimattomuudet.
Onko siis veneiden laatu huonontunut romahdusmaisesti viime vuosina huolimatta direktiiveistä ja standardeista, vai voiko ilmiön takana olla jotakin muutakin? Itse en usko laadun romahtamiseen, vaan muihin asioihin.
Ensinnäkin. Nykyinen infomaatiotekniikka ja nimenomaan netti ovat mahdollistaneet "pahan kellon" kuulumisen nopeammin ja pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin. Tyypillistä on, että kerrotaan netistä luettuja tapauksia kaverille tai veljenvaimonenolle tapahtuneina. Näin sama asia tulee kerrattua moneen kertaan.
Toinen asia on tietysti, että veneet ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Kun on enemmän veneitä on enemmän tapauksia noin niin kuin pääsääntöisesti. Tämä sama on myös havaittu esim meripelastustehtävissä joiden määrä oon tasaisesti lisääntynyt. Uusien ihmisten astuessa veneilyn pariin, on joukkoon tullut myös väkeä, jotka eivät osaa tai heitä ei kiinnosta kuin tankkaaminen ja ajaminen, eikä tuo tankkaamisen muistaminenkaan ole aina taattua, minkä huomaa noista samaisista meripelastajien tilastoista.
Uusissa hiukankin soutuvenettä isommissa veneissä on tosiaan sadevesityhjentyvyys nykyään lähes poikkeuksetta. Sadevesityhjentyvyys tuo ehkä vääränlaista huolettomuutta veneeen säilytykseen. Veneitä jätetään niiden ansiosta viikoiksi huoletta kellumaan unohtaen, että vähäisetkin muualta huuhtoutuneet roskat, lattialla lojuvat köydet tai veneeseen lentäneet puunlehdet tukkivat poistoreiät, tehden veneestä pikkuhiljaa sadevedestä täyttyvän ja loppujen lopuksi, kun sadevettä on kertynyt tarpeeksi, virtaus tyhjennysaukoissa muuttuu päinvastaiseksi ja poistoreistä tulviva vesi viimeistelee veneen uppoamisen.
Edellisessä kappaleessa kuvailtua tilannetta vielä edesauttaa jos perässä on ylisuuri perämoottori, sen polttoainesäiliö, varasäiliö, ankkuri, akku/akut mahdollinen uistelumoottori jne. On huomioitava, että ylisuuri moottori ei tarkoita aina ylitehokasta moottoria, vaan monia vanhempia veneitä suunnitellessa ei ole otettu huomioon nelitahtimoottoreiden lisääntyneitä painoja.
Nykyveneet rakennetaan juuri tuon itsetyhjentyvyyden takia kaksikuorisiksi, eli on varsinainen (ulko)runko ja sitten sisäkuori ja väliin jää tyhää tilaa, joka varsinkin alumiiniveneissä on melko suuri. Tuo kyseinen tila tuo veneen toteutukseen joitakin haasteita, jotka pitää ratkaista.
Ensinnäkin tuohon tyhjään tilaan voi kertyä vettä, joka ei näy (ellei sen olemassaoloa tai pikemminkin olemattomuutta tarkista erikseen tarkistusluukusta) ennen kuin on liian myöhäistä, eli vesi on jo niin korkealla, että sadevesityhjennys alkaa toimia veneen täyttönä.
Tuo veden poisto tuolta kuorien välistä on useimmiten järjestetty sähköisellä pilssipumpulla, joka ei läheskään aina ole automaattinen, joka vedenpinnan noustua tyhjentäisi veden automaattisesti pois. Ja vaikka pumppu olisikin automaattinen, monissa veneissä pumpusta katkeaa sähkö, kun veneestä otetaan virrat pois. Mitä se automatiikka sitten auttaa, kun sille ei anneta mahdollisuutta toimia. Lisäksi pumpun toiminta pitäisi tarkistaa silloin tällöin.
Sadevesityhjennystä varten pitää vedelle myös järjestää tie sisäkuoresta ulkokuoreen. Usein tuo tie on kumiletkunpätkä. joka on kiinnitetty klemmarein (toivottavasti kaksi klemmaria/pää) kummaassakin kuoressa oleveen natsaan. Näiden klemmarien kireyden tarkistus pitäisi olla vähintään joka keväinen rutiinitoimenpide pesun vahauksen ym kevätaskareen yhteydessä.
Tämä juttu siis armahtaa venevalmistajia vastuusta siinä mielessä, että minusta veneiden laatu ei ole oleellisilta osin huonontunut, vaan ihmisten asenne veneilyyn on muuttunut eikä veneistä välitetä, eikä niitä huolleta kuten ennen. Saatetaan kyllä tilata mies moottoria huoltamaan jos muistetaan, mutta siinä se. Toisaalta kyllä vikaa on niin sysissä kuin sepässäkin siinä mielessä, että erityisesti alumiiniveneitä on vuosikaudet markkinoitu huolettomina, huoltoa kaipaamattomina vaihtoehtoina ja sen kyllä huomaa.
Vaikka olenkin ollut veneilyajokortin vastustaja, niin minusta olisi kyllä hyvä olla jokin pakollinen tutkinto jossa keskityttäisiin nimenomaan hyvään merimiestapaan mukaanlukien veneen huolto.
Tässä pieni muistilista:
- Pidä veneen lattia (ja koko vene) puhtaana ylimääräisestä tavarasta ja roskista jotka voivat tukkia veneen tyhjennysreiät.
- Huolehdi, että vene on kuormattu siten, että sadevesityhjennys toimii suunnitellulla tavalla.
- Tarkista, että sadevesityhjennyksen aukot ovat puhtaat (esim rautalangalla) ja että letkuklemmarit ovat tiukasti kiinni.
- Tarkista automaattisen pilssipumpun toiminta (jos sellainen on) ja varmista, että se toimii myös silloin kun virrat on kytketty pois.
- Tarkista joka kerta, kun venettä käytät, onko välipohjaan kertynyt vettä. Jos vettä on kertynyt merkittäviä määriä, ota selvää mistä vesi tulee.
- Tarkista myös muut mahdolliset läpiviennit esim kalasumpulle.
- Käy tarkistamassa veneesi tilanne säännöllisesti.
- Säilytä venettä sellaisessa paikassa jossa allokko ei myrskyssäkään kohoa niin korkeaksi, että se olisi vaarallinen veneelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)