Kölille suoja

Lasikuitu tai viralliselta nimeltään kai lujitemuovi veneenrakennusmateriaalina on loistava. Se on luja, pitkäikäinen, helposti muotoiltavissa ja helppo myös korjata. Yksi seikka kuitenkin tekee siitä haavoittuvan. Ilman pinnassa olevaa gelcoat kerrosta lasikuitu imee pikkuhiljaa itseensä vettä joka talvella jäätyessään ja laajentuessaan pikkuhiljaa heikentää rakenteen lujuutta.

Vedenpinnan yläpuoleisissa osissa naarmut gelcoatissa ovat lähinnä kosmeettinen haitta, koska pinta ei ole jatkuvassa kosketuksessa veteen ja kerkeää kuivua sateiden välillä. Sen sijaan vesilinjan alapuoleisissa osissa lasikuitu kerkeää imemään vettä koko veneilykauden ja pahimmassa tapauksessa nostetaan ylös suoraan pakkasiin.

Helpoiten (ja melkein väkisin) gelcoat vaurioituu esim rantauduttaessa luonnonsatamiin pohjan ottaessa kosketusta rannan kiviin ja hiekkaan.

Tämä vene on ABS muovia, joten naarmut eivät niin haittaa.

Syvimmällä veneestä ui köli ja se on siis myös arin vaurioitumaan pohjakosketuksissa. Köliä siis pyritään suojaamaan erilaisin keinoin. Perinteinen tapa on ollut ns kölirauta eli lattarauta, joka kulkee veneen keulasta vähän vesilinjan yläpuolelta kohti perää. Nykyisin, materiaalien kehittyessä on tullut myös muunlaisia suojia kölille.

Kölirauta

Monet valmistajat asentavat köliraudan veneeseen jo tehtaalla. Silloin kiinnitys on mahdollista tehdä läpipohjan tulevilla pulteilla. Jälkiasennettaessa kölirauta usein laitetaan ruuveilla ja liimamassalla kiinni. Jotkut kertovat jopa käyttävänsä pelkkää liimamassaa tai liimamassaa ja ruuvit kummassakin päässä.

Ruuvikiinnityksen välttelemiseen on tietysti syynä pyrkimys välttää reikien tekemistä lasikuituun. Jos reikien tiivistys pettää voi sitä kautta vettä imeytyä kuituun. Materiaalin pitää tietysti olla haponkestävää terästä ja ruuvit on ns senkattava, etteivät ruuvinkannat jää koholleen

Muovilistat

Muovialan liikeistä kuten Etolasta saa erilaisia muovilistoja, joiden käyttötarkoitus ja kiinnitys ovat samoja kuin metallisissakin.

Kaupalliset kölisuojat

Markkinoilla on kölisuojia ainakin nimillä Keel Guard https://keelguard.com/ ja Keel Shield http://www.gator-guards.com/. Nämä kiinnittyvät runkoon pelkästään liimaamalla ja tulevat muutamia senttejä kölin molemmin puolin.

Näistä jälkimmäinen eli Keel Shield on voittanut Amerikassa jonkin testin ja ilmeisesti ollut ylivoimainen kestävyydeltään kilpailijoihin nähden.

Hinnat

Hintojen saaminen on yllättävän vaikeaa. En löytänyt googlaamalla ainoatakaan yritystä, joka kölirautoja ilmoittaisi asentavansa. Muovisten kölilistojen kanssa sama asia. Kölisuojilla on erilaisia hintoja. Niihin saa kuitenkin helposti uppoamaan 200-300 € ilman asennuskuluja.

Jos jollakin on tietoa kölirautoja tekevistä yrityksistä, voisi informoida ystävällisesti minua.

Mikä on paras?

Kölirauta tukevalla kiinnityksellä suojaa ehkä venettä parhaiten karilleajon yhtydessä, mutta on varmaankin vaikein kiinnittää ja pelko ruuvikiinnitysten löystymisestä ja veden imeytymisestä kuituun.

Muovilista lienee helpompi kiinnittää, mutta ei niin vahva kuin rauta esim karilleajotilanteessa.

Kölisuojat ovat tuotteistamisen takia hyviä tee se itse paketteja. Minissa on mukana kaikki tarvittava ohjeineen. Kölisuojien kohdalla kysymysmerkki on kestävyys. On kuulunut tarinoita, että esimerkiksi vanettä traileroitaessa kölisuojat ovat irronneet. Ainakin siis tuo Keel Guard.

Päävirtakytkimestä

Hämmästyin uutta venettäni ropeltaessani, että kun olin sammuttanut sähköt päävirtakytkimestä, pystyinkin kallistamaan moottoria vielä ylös ja alas trimmillä. Edelleen huomasin, että moottorihan lähtee käyntiin vaikka päävirtakytkimestä virrat on katkaistu.

Aukaisin sitten päävirtakytkimen ja huomasin, että moottorin sähköt eivät mene sen kautta, vaan moottorin kaapelit on vedetty suoraan akulle.

Veneen akku ja pääkytkin ja sulake.

Moottorin sähköt päävirtakytkimen kautta vai ei?

Ensiksi epäilin virhettä asennuksessa ja olin yhteydessä moottorin jälleenmyyjään. Hän vakuutti kyseessä olevan modernien moottorien kohdalla normaali käytäntö, sen kummemmin asiaa kuitenkaan selittelemättä, joten en vastausta purematta niellyt.

Seuraavaksi lueskelin oman moottorini ja muiden moottoreiden käyttöohjekirjoja, mutta asiasta ei löytynyt oikeastaan mitään mainintaa.

Hämmästyttävän vähän myöskään tietoa löytyi Googlettamalla kotimaisella tai lontoonmurteella. Parhaiten päasin kuitenkin asian kärryille oheisesta keskustelusta.

http://www.kalamies.com/kalastus-keskustelut/veneet-moottorit-varusteet-kulkupelit/halpa-paavirtakytkin-ja-sen-opetukset-53336?start=25.

Keskustelun lopputulema oli, että koska tahaton jännitekatko (hapettuneen tai heikkolaatuisen pääkytkimen aiheuttamana) moottorissa saattaa tehdä niin pahaa jälkeä nykyaikaisessa perämoottorissa, kannattaa jättää se päävirtakytkin pois kokonaan moottorin ja akun välistä.


Kannattaa kuitenkin pitää veneessä jokin työkalu mukana, että akkukengän saa tarvittaessa irti jos vaikkapa solenoidi jumittaa. Akun navat kannattaa suojata, ettei se jakoavain tipahda sulkemaan napoja oikosulkuun.


Tarvitaanko päävirtakytkintä enää?

Päävirtakytkin on edelleen tarpeellinen. Sen taakse voi laittaa kaiken muun elektroniikan, jotka menevät sitten varmuudella pois päältä kun virtakytkin laitetaan off-asentoon. Joskus näet jokin laite voi jäädä stand by-tilaan, tai valot päälle ja seurauksena tyhjä ja jopa vioittunut akku.


Automaattinen pilssipumppu. Päävirtakytkimen taakse vai eteen?

Tähän on kaksi koulukuntaa. Toisen mielestä (automaattisen) pilssipunpun tulee saada sähkönsä suoraan akulta. Tämä sen takia, että jos  veneeseen kertyy sadevesityhjennyksestä huolimatta vettä välipohjaan, poistaa pilssipumppu sen pois. Vettä voi kertyä esimerkiksi siksi, että vedenpoistoaukot ovat menneet tukkoon vaikkapa puista varisseiden lehtien takia.

Toinen koulukunta taas laittaa pilssipumpunkin pääkytkimen taakse. Tiedän ainakin yhden tapauksen kaveripiiristäni, jossa pilssipumppuun on tullut vika ja pumppu jumiutunut päälle, tyhjentänyt akun ja itse pilssipumppukin ylikuumentunut.


Johtopäätökset

Omassa veneessäni siis moottorin sähköt jatkossakin tulevat suoraan akulta

Uusi vene

Elämäntilanteet muuttuvat ja veneet vaihtuvat.

Silver Eagle WA lähti ja pari vuotta sujui veneillen Terhi 385 + Suzuki 4 hv: llä ja vuoden 1978 Busterilla, jossa lähes käyttämätön Yamaha 20 hv 2T

Nyt kuitenkin hiljattain tulin sen verran rahoihini, että päätin ostaa uuden kalaveneen. Kartoitin tilannetta sekä käytettyjen, että uusien osalta.

Speksit olivat, että vene on n. 5,5 - 6, 5 m pitkä pulpetti tai WA-vene. Moottorin pitäisi olla uusi tai vähän ajettu perä- tai sisäperämoottori. Hinnan yläraja n. 30 000 €. Ohjauspulpetin pitäisi tarjota suoja kahdelle, tilaa heittouistelulle ja satunnaisille matkustajille täytyisi olla. Veneitä, joita katselin olivat mm. Faster 560 CC, Kulkuri 21, Uttern 64 dti, Silver Shark CC, Buster XL pro, Lohi 585, Scantic 580...

Katsoin veneitä uutena ja käytettynä, ja päädyin ostamaan uuden. Loppupeleissä päädyin Micore 628:CC offshoreen. jonka päätin tuoda uutena Ruotsista, koska suomalainen jälleenmyyjä BRM marine oli hyvin nihkeä tekemään kauppaa. Lieneekö ollut kyse ikävien yhteensattumien summasta, vai siitä, että tehtaalla tarjouksessa ollut venepaketti sisälsi Hondan ja BRM-Marine myy Evinrudea.

Micore 628 cc Offshore

Valinta sujui tällä kertaa aika vahvasti fiiliksellä, mutta vähäisimpänä  vaikuttimena ei varmasti ollut venelehden testi, jossa Micore 628:n sisarmallia Micore 630: tä kehuttiin huikein ylisanoin, mm:

"Olimme testaamassa uutta Micore 630 Off shore -avovenettä Helsingin edustalla. Kokemaani en uskoisi todeksi, ellen olisi ollut henkilökohtaisesti paikalla. Micorella pystyi ajamaan jopa 20 solmun nopeudella kaikkiin aallonsuuntiin. Parhaimmillaan vauhtia oli myräkän keskellä yli 28 solmua."

"vertaista. Kiihtyvyys on hyvä, liukukynnys olematon ja huippunopeus riittävä (35,7 solmua). Myönteisiä ominaisuuksia ovat myös suojaisa ohjaamo, hyvä ajoasento, hyvä ratti, avara keu-
lakansi ja aivan uskomaton määrä säilytystilaa."

Lueskelin myös kasan muita pohjoismaisten lehtien testejä, jossa arviot olivat samansuuntaisia. Kalastusta harrastavana päädyin kuitenkin tuohon sisarmalliin, koska 630:n U-muotoinen ohjaamo olisi liian ahdas omaan käyttööni.

Micore 630 ja suojainen, mutta ehkä ahdas ohjauspulpetti

Pakettitarjous sisälsi mm. veneen, moottorin (Honda BF 115), Karttaplotterin, jossa kaiku (Garmin 721SX), NMEA 2000 -verkon, hydrauliohjauksen, hyvät istuimet, erittäin hyvän kaidevarustuksen, kiinteän tankin (120 l)

Syksyllä minulla onkin sitten paljon enemmän kokemusta asiasta. Päätin tuoda veneeni Ruotsista ajamalla Ahvenanmeren yli, läpi saariston Tammisaareen, jos vain sää sen sallii. Tuontireissusta ehkä erillinen raportti.