Veneessä ei tarvitse telkkaria varsinkaan hiukankaan huonommalla kelillä, kun vaan seuraa kanssaveneilijöiden edesottamuksia rantautuessa. On ankkuriköysiä potkurissa, on kaiteita kasassa on poijua veneen alla, on jalan ympärille kiertynyttä poijuköyttä, puhumattakaan, naarmuista, huudoista ja kiroiluista ja tämä kaikki siis vierasvenesatamissa yöpymismaksun hinnalla.
Tosin välillä kyllä hirvittää niin kovasti, että Utössä noin kymmenen rantautumista katsottuani ja osaa avustettuani oli pakko mennä kannen alle kun pumppu rupesi pettämään liiasta jännityksestä. Ruotsi-Suomi lätkäottelut ovat kevyttä katsottavaa rantautumisiin verrattuna
Ohessa muuten kuva mereltä pari viikkoa sitten, jolloin joku perhe suoritti rantautumisen saareen. Vene ankkuroitiin perästään tuulen puoleiselle rannalle. Koska venettä ei uskallettu vetää tarpeeksi lähelle se kiinnitettiin keulastaan kuvan paikalle "tarpeeksi" kauas rannasta. Isäntä oli parhaimmillaan rantautumistouhuissa kaulaa myöten vedessä. Lopuksi sitten veneestä kannettiin rannalle pelkäävä(huutava) pikkulapsi, eväät ja vauva kantokopassaan ja tietysti vaimokin kahlasi maihin.
Kukin taaplaa tyylillään, mutta arvelin kyseisen tapahtuman kuitenkin johtuneen veneilijän kokemattomuudesta ja halusta välttää ensi reissuilla menemästä antamaan "näytöstä" saaren suojan puolelle, jossa veneitä oli useampiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti